Maisema- ja ympäristösuunnittelu kaavoituksessa ratkaisee usein enemmän kuin yksittäisen rakennuksen arkkitehtuuri: se määrittää, mihin rakennukset sijoittuvat, mitä puustoa säilyy ja minne sadevesi valuu. Artikkeli on tarkoitettu maanomistajille, rakennuttajille, taloyhtiöille ja kuntien hankevastaaville, jotka haluavat ymmärtää, miten maisemasuunnittelu kytkeytyy kaavaprosessiin ja miksi se kannattaa ottaa mukaan heti alussa. Kun maisemanäkökulma on mukana alusta asti, kaava etenee sujuvammin, valituksia tulee vähemmän ja lopputulos kestää aikaa.
Mitä maisema- ja ympäristösuunnittelu kaavoituksessa tarkoittaa
Kaavoituksessa maisemasuunnittelu tarkoittaa alueen luonnon, maaston, kulttuuriympäristön ja viherrakenteen ottamista suunnittelun lähtökohdaksi. Se ei ole koristelua, joka lisätään valmiiseen korttelirakenteeseen. Maisema-arkkitehti analysoi, miten maasto, vesi, kasvillisuus ja näkymät ohjaavat rakentamista.
Suomessa kaavoitusta ohjaa alueidenkäyttölaki, jona maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) tunnetaan 1.1.2025 alkaen, kun rakentamista koskevat säännökset siirrettiin uuteen rakentamislakiin. Lain mukaan kaavan on perustuttava riittäviin selvityksiin, ja niihin kuuluvat myös maisemaa, luontoa ja kulttuuriympäristöä koskevat selvitykset. Yleiskaavassa maisema näkyy laajoina viheryhteyksinä ja arvokkaina maisema-alueina. Asemakaavassa se tarkentuu korttelikohtaisiksi määräyksiksi. Eron merkityksestä rakentajalle on kerrottu tarkemmin artikkelissa asemakaavan ja yleiskaavan erosta.
Selvitykset, joihin kaava nojaa
Kokenut kaavoittaja katsoo ensin, mitä alueesta jo tiedetään. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, RKY-kohteet (valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt) ja maakuntakaavan merkinnät löytyvät valmiina aineistoina. Niiden päälle tilataan hankekohtaiset selvitykset.
Tyypillisiä maisema- ja ympäristöselvityksiä asemakaavahankkeessa ovat:
Maisemaselvitys – maaston muodot, näkymät, reunavyöhykkeet ja maiseman kantokyky
Luontoselvitys – kasvillisuus, luontotyypit ja lajisto, kuten liito-orava ja lepakot
Hulevesiselvitys – valuma-alueet, tulvareitit ja viivytystarve
Puustoinventointi – säilytettävät puut ja metsäiset reunat
Rakennetun kulttuuriympäristön selvitys – historialliset tielinjat, pihapiirit ja rakennussuojelun tarve
Pienen pientaloalueen maisemaselvitys maksaa tyypillisesti muutamasta tuhannesta noin 10 000 euroon. Laajemmissa osayleiskaavoissa selvityskokonaisuus voi nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Hinta riippuu alueen koosta ja siitä, kuinka paljon valmista aineistoa on olemassa.
Ajoitus ratkaisee enemmän kuin arvaisi
Luontoselvityksiä ei voi tehdä mihin aikaan vuodesta tahansa. Liito-oravan jätöksiä etsitään keväällä, yleensä maalis-toukokuussa, ja lepakkokartoitukset tehdään kesä-elokuussa. Jos selvitys tilataan syyskuussa, kaava voi viivästyä lähes vuodella.
Tyypillinen tilanne on seuraava. Maanomistaja on hakenut asemakaavan muutosta metsäiselle rinnetontille Tampereen seudulla, ja kunta edellyttää luontoselvitystä. Selvitys tilataan vasta, kun luonnos on jo valmis. Samalla löytyy liito-oravan elinalue, jonka kautta suunnitellut tontit kulkevat. Luonnos joudutaan piirtämään uudelleen ja rakennuspaikkoja menetetään. Jos selvitys olisi tehty ennen ensimmäistä luonnosta, korttelit olisi voitu sijoittaa elinalueen ulkopuolelle heti alussa.
Ammattilainen aloittaa siis aikataulusta. Hän tarkistaa, mitkä selvitykset ovat sidoksissa vuodenaikaan, ja tilaa ne ennen kuin luonnostelu alkaa.
Maisemasuunnittelu asemakaavan määräyksissä
Asemakaavassa maisemasuunnittelun tulokset muuttuvat sitoviksi merkinnöiksi ja määräyksiksi. Yleisiä ovat merkinnät säilytettävästä puustosta, istutettavasta alueen osasta ja hulevesien viivyttämisestä tontilla. Lisäksi kaavassa voi olla määräys siitä, että rakentamaton tontin osa on pidettävä luonnonmukaisena.
Viherkerroin on yleistynyt kaupungeissa. Helsinki ja Tampere ovat ottaneet sen käyttöön kaavoituksessa, ja sen avulla mitataan tontin viherpinta-alan ja hulevesiratkaisujen riittävyyttä. Kerrostalohankkeessa tämä tarkoittaa käytännössä viherkattoja, läpäiseviä pintoja ja puiden istutuksia jo pihasuunnitelmassa.
Omakotirakentajalle määräykset tulevat vastaan asemapiirroksessa. Rakennusvalvonta tarkistaa, että kaavassa säilytettäväksi merkitty puusto ja istutettavat alueet näkyvät suunnitelmassa. Pihasuunnittelun ja maisema-arkkitehdin palveluista kertoo tarkemmin artikkeli maisema-arkkitehdin pihasuunnittelusta.
Myytti: viheralueet ovat kaavan jäännöstilaa
Sitkeä väärinkäsitys on, että viheralueet ovat sitä, mitä jää jäljelle, kun tontit ja kadut on piirretty. Hyvin suunnitellussa kaavassa järjestys on päinvastainen. Ensin määritetään vesien kulku, säilytettävät metsäsaarekkeet ja viheryhteydet, ja vasta sitten rakentamisen paikat.
Ero näkyy myös rahassa. Rinteeseen tai notkelmaan sijoitettu viherkaista hoitaa hulevedet ilman raskaita putkiratkaisuja. Tasaiselle pellolle piirretty pientaloalue, jossa notkelmat on täytetty, vaatii usein kalliin hulevesiviemäröinnin ja kärsii silti rankkasateiden aikaan kellaritulvista.
Toinen myytti on, että maiseman huomioiminen vähentää aina rakennusoikeutta. Usein käy päinvastoin. Kun rakentaminen sijoitetaan maaston ehdoilla, kaava hyväksytään nopeammin, ja valitusten riski pienenee. Tämä on myös rahaa.
Yleisimmät virheet maisema- ja ympäristösuunnittelussa
Puiden kaataminen ennen kaavan vahvistumista. Maanomistaja raivaa tontin, jotta ”suunnittelu olisi helpompaa”. Asemakaava-alueella ja alueilla, joilla on voimassa rakennuskielto kaavan laatimista varten, puiden kaatamiseen tarvitaan usein maisematyölupa. Luvaton kaato voi johtaa seuraamuksiin ja heikentää luottamusta kunnan kanssa koko hankkeen ajaksi.
Hulevesien siirtäminen naapurin ongelmaksi. Kaavassa korttelin hulevesiratkaisu jää ylimalkaiseksi, ja rakennusvaiheessa vedet ohjataan katualueelle tai alarinteen tonteille. Pohjoismaisessa ilmastossa lumen sulamisvedet ja routa pahentavat ongelmaa keväisin.
Kulttuuriympäristön sivuuttaminen. Vanhassa kylämiljöössä, esimerkiksi Porvoon tai Rauman ympäristössä, uusi rakentaminen arvioidaan suhteessa olemassa olevaan pihapiiriin, tielinjoihin ja peltoaukeisiin. Jos tätä ei ole selvitetty, museoviranomaisen lausunto voi pysäyttää kaavan.
Milloin perusohje ei päde
Kaikki kaavat eivät tarvitse laajaa maisemaselvitystä. Vähäinen asemakaavan muutos rakennetulla tontilla, esimerkiksi käyttötarkoituksen muutos tai pieni rakennusoikeuden lisäys, voidaan usein perustella olemassa olevilla aineistoilla. Ranta-asemakaavoissa ja kyläkaavoissa Pohjois-Suomessa taas maisema voi olla koko suunnittelun ydin, koska rakentaminen näkyy kauas järvenselän yli.
Rajatapauksissa ratkaisee kunnan kaavoittajan näkemys selvitystarpeesta. Se kannattaa varmistaa aloitusneuvottelussa ennen kuin konsultteja kilpailutetaan. Arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin työnjaosta kaavaprosessissa kertoo artikkeli arkkitehdin roolista kaavoituksessa.
UKK
Kuka maksaa maisema- ja luontoselvitykset kaavoituksessa?
Kunnan omissa kaavahankkeissa selvitykset maksaa yleensä kunta. Jos kaava laaditaan yksityisen maanomistajan aloitteesta ja pääasiassa tämän etua varten, kunta voi periä kaavoituksen ja selvitysten kustannukset hakijalta. Ranta-asemakaavoissa maanomistaja vastaa tyypillisesti kaikista kuluista itse.
Tarvitaanko maisema-arkkitehti jokaiseen kaavahankkeeseen?
Ei aina. Pienissä kaavamuutoksissa arkkitehti tai kaavoittaja voi hoitaa maisematarkastelun itse. Laajoissa uusissa asuinalueissa, rantakaavoissa ja arvokkailla maisema-alueilla maisema-arkkitehdin osaaminen on käytännössä välttämätöntä.
Voiko kaavassa säilytettäväksi merkittyjä puita kaataa?
Säilytettäväksi merkityn puuston kaatamiseen tarvitaan yleensä kunnan lupa, ja vaatimukset vaihtelevat kunnittain. Vaarallisen tai kuolleen puun poistaminen on usein mahdollista, mutta tilanne kannattaa aina tarkistaa omasta rakennusvalvonnasta tai kaavoituksesta ennen sahaan tarttumista.
Maisema mukaan ensimmäisestä luonnoksesta
Maisema- ja ympäristösuunnittelu kaavoituksessa toimii parhaiten, kun selvitykset tilataan oikeaan vuodenaikaan ja ennen ensimmäistä luonnosta. Silloin viherrakenne ja vesien kulku ohjaavat rakentamista, eivätkä ne ole jälkikäteen ratkaistavia ongelmia. Hankkeen aikataulu pysyy realistisena, ja kaava kestää paremmin myös valitusvaiheen.
Jokainen tontti ja kaava-alue on erilainen. Yksittäisessä hankkeessa selvitystarpeet, luvat ja kaavamääräysten tulkinta kannattaa varmistaa kunnan kaavoittajalta, rakennusvalvonnasta ja hankkeeseen valitulta arkkitehdilta tai maisema-arkkitehdilta.