Restaurointiin erikoistuneet arkkitehdit vastaavat siitä, että vanha ja usein arvokas rakennuskanta säilyy tuleville sukupolville ilman että sen historiallinen arvo tai rakennustekninen toimivuus kärsii. Kun taloyhtiö, kunta tai yksityinen rakennuksen omistaja harkitsee peruskorjausta suojellussa tai muuten vanhassa kohteessa, arkkitehdin pätevyys ja aiempi kokemus vastaavista hankkeista ratkaisevat usein lopputuloksen laadun.
Miksi restaurointi eroaa tavallisesta peruskorjauksesta
Restaurointi ei ole sama asia kuin tavallinen korjausrakentaminen. Siinä missä uudisrakentamisessa ja monissa peruskorjauksissa lähtökohtana on toiminnallisuus ja kustannustehokkuus, restauroinnissa keskiöön nousee rakennuksen historiallisten, arkkitehtonisten ja rakennustaiteellisten arvojen säilyttäminen.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen materiaalivalinta, ikkunan profiili tai vesikattoratkaisu punnitaan sekä nykyaikaisten rakennusmääräysten että alkuperäisen rakennustavan näkökulmasta. Moni suojeltu kohde sijaitsee myös asemakaavassa sr-merkinnällä varustetulla tontilla, jolloin muutostyöt vaativat erityistä huolellisuutta lupavaiheessa.
Pätevyysvaatimukset ja SAFA-jäsenyys
Suomessa arkkitehti-nimike on suojattu, mutta pelkkä nimikesuojaus ei vielä takaa restaurointiosaamista. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n jäsenyys kertoo koulutustaustasta, mutta restaurointihankkeissa kannattaa lisäksi selvittää arkkitehdin erityispätevyys rakennussuojelun tai korjausrakentamisen alalta.
Rakennusvalvonta arvioi pääsuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan kelpoisuuden hankkeen vaativuusluokan mukaan – vaativassa suojelukohteessa vaaditaan tyypillisesti poikkeuksellisen vaativa tai vaativa suunnittelutehtävän kelpoisuus. Valtakunnallisesti merkittävissä RKY-kohteissa ja kirkollisissa rakennuksissa Museovirasto tai ELY-keskus voi myös edellyttää lausuntoa suunnittelijan pätevyydestä ennen luvan myöntämistä.
Käytännön esimerkki: kun 1920-luvun puutalon julkisivua korjataan taajaman suojellulla alueella, pelkkä rakennusluvan tekninen käsittely ei riitä. Arkkitehdin on tunnettava aikakauden rakennustapoja, osattava tulkita vanhoja rakennepiirustuksia ja neuvoteltava rakennusvalvonnan sekä tarvittaessa museoviranomaisen kanssa hyväksyttävistä ratkaisuista jo luonnosvaiheessa.
Kokemuksen rooli – mitä erikoistunut arkkitehti tuo hankkeeseen
Kokemus näkyy restaurointihankkeissa erityisesti kyvyssä ennakoida yllätyksiä. Vanhoissa rakennuksissa piirustukset eivät aina vastaa toteutunutta rakennetta, ja rakenteita avattaessa saatetaan löytää esimerkiksi aiempien vuosikymmenten epäonnistuneita korjauksia, kosteusvaurioita tai kadonneita alkuperäisrakenteita.
Kokenut restaurointiarkkitehti osaa varautua tähän jo hankesuunnitteluvaiheessa: budjettiin ja aikatauluun jätetään joustovaraa, ja tilaajalle kerrotaan realistisesti, että lopullinen laajuus voi tarkentua vasta purkutöiden edetessä. Tämä on yksi yleisimmistä syistä, miksi restaurointihankkeet venyvät tai ylittävät budjetin, jos suunnittelija on valittu pelkän hintatarjouksen perusteella.
Yleinen virhekäsitys restauroinnista
Monet ajattelevat, että restaurointi tarkoittaa rakennuksen palauttamista täsmälleen alkuperäiseen, ”aitoon” asuunsa. Tämä on harhaanjohtavaa. Ammattimaisessa restauroinnissa tavoitteena on useimmiten säilyttää rakennuksen eri aikakausien kerrostumat – esimerkiksi 1950-luvun sisäänkäynti voi olla yhtä arvokas historiallinen dokumentti kuin alkuperäinen 1800-luvun runko.
Kaikkea ei siis pyritä palauttamaan yhteen ”oikeaan” hetkeen, vaan säilyttämään rakennuksen todellinen, kerroksellinen historia. Tämä periaate ohjaa myös sitä, miksi restaurointiarkkitehti saattaa vastustaa asiakkaan toivetta ”siistiä” rakennus yhtenäisen näköiseksi.
Tyypilliset virheet restaurointihankkeissa
Käytännössä toistuvia ongelmia ovat muun muassa:
Väärät materiaalivalinnat, kuten tiiviit muovipohjaiset pinnoitteet hengittävän kalkkirapatun julkisivun päällä, jotka johtavat kosteusvaurioihin. Liian nopea aikataulu, joka ei jätä tilaa rakennushistoriaselvitykselle ennen suunnittelun aloittamista. Suunnittelijan vaihtaminen kesken hankkeen, jolloin aiemmin tehty rakennushistoriallinen tutkimustyö jää hyödyntämättä.
Myös lupaprosessin aliarviointi on yleistä: suojellussa kohteessa lupakäsittely kestää usein tavallista pidempään, koska mukana voi olla useampi lausunnonantaja. Arkkitehtipalkkion muodostuminen kannattaa restaurointihankkeissa sopia usein tuntiveloitusperusteisesti, koska työn laajuutta on vaikea arvioida tarkasti etukäteen.
Näin arvioit arkkitehdin pätevyyttä restaurointikohteeseen
Referenssikohteiden läpikäynti on tärkein yksittäinen keino arvioida osaamista. Kannattaa pyytää nähtäväksi vastaavia, samaan aikakauteen tai rakennustyyppiin liittyviä toteutuneita hankkeita ja kysyä, miten niissä on ratkaistu esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen ilman että julkisivun ilme kärsii.
Toimiston aiempi yhteistyö rakennusvalvonnan, museoviranomaisten ja rakennushistorian asiantuntijoiden kanssa on myös hyvä merkki. Laajemmin arkkitehdin tai toimiston valinnasta yleisellä tasolla kerrotaan artikkelissa arkkitehtitoimiston valinta – näin löydät yhteistyökumppanin, jossa käydään läpi valintaprosessin vaiheita myös muun tyyppisiin hankkeisiin.
Pääsuunnittelijan vastuu suojelukohteessa
Restaurointihankkeessa pääsuunnittelijan rooli korostuu tavallista enemmän, koska hän vastaa siitä, että suunnitelmat täyttävät sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset että suojelumääräykset. Pääsuunnittelija sovittaa yhteen arkkitehdin, rakennesuunnittelijan, LVI-suunnittelijan ja mahdollisen rakennushistorian asiantuntijan työn niin, että kokonaisuus pysyy hallinnassa.
Roolien ja vastuunjaon perusteista pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan välillä kerrotaan tarkemmin artikkelissa pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja – roolit hankkeessa.
Materiaalivalinnat ja pitkän aikavälin kestävyys
Restaurointi liittyy nykyään yhä useammin myös kestävän rakentamisen periaatteisiin: olemassa olevan rakennuskannan säilyttäminen on usein ekologisesti järkevämpää kuin purkaminen ja uudisrakentaminen. Oikein valitut, alkuperäistä rakennustapaa kunnioittavat materiaalit – kuten hengittävät kalkkilaastit tai perinteiset puuikkunat – tukevat sekä rakennuksen säilymistä että sen elinkaaren pidentämistä.Aihetta laajemmin, myös uudisrakentamisen näkökulmasta, käsitellään artikkelissa kestävä rakentaminen – materiaalit ja elinkaarinäkökulma.
UKK
Tarvitseeko kaikkiin vanhojen rakennusten korjauksiin erikoistuneen restaurointiarkkitehdin?
Ei aina. Jos kohde ei ole suojeltu eikä sijaitse suojelukaavan alueella, tavallinen korjausrakentamiseen perehtynyt arkkitehti voi riittää. Suojelluissa tai historiallisesti merkittävissä kohteissa erikoisosaaminen on kuitenkin suositeltavaa jo hankkeen sujuvuuden vuoksi.
Mistä tiedän, onko rakennukseni suojeltu?
Tiedon löytää kunnan asemakaavasta (sr-merkinnät) tai kysymällä suoraan kunnan rakennusvalvonnasta. Valtakunnallisesti merkittävät kohteet löytyvät myös Museoviraston RKY-luettelosta.
Maksaako restaurointiarkkitehdin käyttäminen enemmän kuin tavallisen arkkitehdin?
Tuntiveloitus voi olla korkeampi erikoisosaamisen vuoksi, mutta kokemus usein säästää kokonaiskustannuksissa, kun yllätyksiä osataan ennakoida ja virheellisiä ratkaisuja vältetään.
Yhteenveto
Restaurointiin erikoistuneen arkkitehdin valinta on investointi, joka näkyy sekä lopputuloksen laadussa että hankkeen sujuvuudessa viranomaisprosessin läpi. Pätevyys, aiemmat referenssit ja kyky ennakoida vanhan rakennuksen yllätyksiä ovat asioita, jotka kannattaa selvittää huolellisesti ennen sopimuksen tekemistä.
Yksittäisen hankkeen luvitukseen, suojelumääräyksiin tai sopimusehtoihin liittyvissä kysymyksissä kannattaa aina kääntyä pätevän arkkitehdin, rakennusvalvonnan tai tarvittaessa juristin puoleen – tämä artikkeli ei korvaa hankekohtaista asiantuntija-arviota.
