Kerrostalon suunnittelu on yksi arkkitehtuurin vaativimmista tehtävistä – se koskettaa kymmenien tai jopa satojen ihmisten arkea vuosikymmenien ajan. Olivatpa kyseessä uudistuotanto tyhjälle tontille tai täydennysrakentaminen olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen, hankkeen onnistuminen riippuu pitkälti suunnittelun laadusta ja huolellisesta yhteistyöstä tilaajan, arkkitehdin ja viranomaisten välillä.
Kerrostalon suunnittelun erityispiirteet
Kerrostalohanke eroaa pientalohankkeesta monin tavoin. Rakennusmääräykset ovat tiukemmat, pelastustekniset vaatimukset monimutkaisemmat ja tilaohjelma huomattavasti laajempi. Kerrostalossa on otettava huomioon asuinhuoneistojen esteettömyys, yhteistilat, pysäköintiratkaisut, tekniset järjestelmät ja usein myös liiketilojen integrointi katutasoon.
Pohjoismainen ilmasto asettaa kerrostalosuunnittelulle omat reunaehtonsa. Lumikuormat, routa, kosteustekninen toimivuus ja vaatimukset U-arvoista ohjaavat rakennefysikaalisia ratkaisuja. Energiatehokkuusvaatimukset ovat kiristyneet merkittävästi 2020-luvulle tultaessa – uuden kerrostalon on täytettävä ympäristöministeriön asetuksen mukaiset tiukat energiatehokkuusluokitukset.
Uudistuotanto – suunnittelu alkaa tonttianalyysistä
Uudiskerrostalon suunnittelu alkaa usein paljon ennen varsinaista arkkitehtisuunnittelua. Tonttianalyysi selvittää rakennusoikeuden, asemakaavamääräykset, kerrosluvun, julkisivumateriaalimääräykset ja istutusvelvoitteet. Vasta tämän jälkeen voidaan hahmotella tilaohjelmaa ja massoittelua.
Rakennuttaja – oli se sitten yksityinen rakennusliike, kunta tai asunto-osakeyhtiö – määrittelee hankesuunnitelmassa asuntojen lukumäärän, huoneistotyypit ja kohderyhmän. Arkkitehdin tehtävänä on muuntaa nämä taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet rakennukseksi, joka sopii ympäristöönsä, toimii asukkaiden arjessa ja kestää aikaa.
Erityistä huomiota vaatii kerrostalon suhde katutilaan. Suomalaisessa kaupunkirakentamisessa on pitkään puhuttu ns. elävän katutason merkityksestä – liiketilat, sisäänkäynnit ja ikkunat katutasolla tekevät kaupunkiympäristöstä viihtyisämmän. Tämä on kirjattu monien kuntien rakennusjärjestyksiin ja asemakaavoihin.
Täydennysrakentaminen – kaupunki tiivistyy harkitusti
Täydennysrakentaminen tarkoittaa uuden rakennuksen sijoittamista jo rakennettuun ympäristöön: vanhan lähiön väliin, entiselle teollisuustontille tai aiemman rakennuksen korotetuksi lisäosaksi. Se on yksi tärkeimmistä keinoista hillitä kaupunkien laajenemista sekä hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria ja palveluverkostoa.
Täydennysrakentamisen haasteet ovat uudistuotantoa monimutkaisemmat. Ympäröivä rakennuskanta asettaa rajoituksia kerrosluvulle, julkisivulle ja massoittelulle. Naapurikiinteistöjen omistajat voivat vaikuttaa lupaprosessiin muistutusten kautta, ja poikkeamislupamenettelyt ovat yleisiä silloin, kun uusi rakennus ei suoraan sovi voimassa olevan asemakaavan muotomääräyksiin.
Onnistuneesta täydennysrakentamisesta löytyy hyviä esimerkkejä ympäri Suomea. Vanhat teollisuusalueet – kuten entiset satama-alueet tai tehdaskorttelit – on onnistuttu muuttamaan toimiviksi asuinalueiksi, joissa uusi ja vanha arkkitehtuuri käyvät vuoropuhelua. Tässä arkkitehdin kyky lukea paikan henkeä on keskeinen ammattitaito.
Yleinen harhaluulo: kaavamääräykset estävät luovuuden
Moni rakennuttaja tai taloyhtiö ajattelee, että asemakaava määrää niin tarkasti kerrostalon ulkoasun, ettei arkkitehdille jää juurikaan liikkumatilaa. Tämä on harhaluulo. Asemakaava asettaa raamit – kerrosluvun, rakennusalan, tehokkuusluvun – mutta julkisivuarkkitehtuuri, huoneistojakauma, yhteistilat ja tilasuunnittelu ovat arkkitehdin taiteellisen ja ammatillisen harkinnan varassa.
Toisaalta kaava ei takaa rakennusluvan saamista automaattisesti. Rakennusvalvonta arvioi hankkeen vaatimustenmukaisuuden kokonaisuutena, ja tarvittaessa voidaan edellyttää muutoksia pääpiirustuksiin ennen luvan myöntämistä. Yksilöllisissä rakennuslupa- ja kaavakysymyksissä kannattaa aina kääntyä paikallisen rakennusvalvonnan tai kokeneen arkkitehdin puoleen.
Pääsuunnittelija koordinoi kokonaisuutta
Kerrostalohankkeessa pääsuunnittelija kantaa kokonaisvastuun suunnittelun laadusta ja eri suunnittelualojen yhteensovittamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa arkkitehtuuri-, rakenne-, LVI-, sähkö- ja tietomallisuunnittelun koordinointia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Kerrostalohankkeissa BIM-pohjainen tietomallinnus on vakiintunut työtavaksi. Kolmiulotteinen tietomalli paljastaa rakenteelliset ristiriidat jo suunnitteluvaiheessa ja helpottaa kustannuslaskentaa, aikataulutusta sekä rakennusvalvonnan prosesseja. SAFA:n jäsenarkkitehtien toimistot noudattavat ammattikunnan eettisiä ohjeita ja ovat sitoutuneet laadukkaaseen suunnittelutyöhön.
Kustannukset ja arkkitehtipalkkio kerrostalohankkeessa
Kerrostalon arkkitehtisuunnittelun kustannukset muodostuvat yleensä prosentuaalisena osuutena rakennuskustannuksista tai kiinteänä palkkiona tehtäväkokonaisuuksittain. Suurissa hankkeissa palkkiorakenne voidaan sopia vaiheistettuna: luonnossuunnittelu, pääpiirustukset, työpiirustukset ja rakentamisen aikainen valvonta hinnoitellaan erikseen. Arkkitehtipalkkion muodostumiseen vaikuttavat hankkeen laajuus, vaativuus, maantieteellinen sijainti ja toimiston resurssit.
Tyypillisessä 20–40 asunnon kerrostalohankkeessa arkkitehtisuunnitteluun kannattaa varautua budjetoimaan useampi prosentti rakennuskustannuksista. Osuus on suhteessa pieni rakennuksen koko elinkaareen nähden – säästäminen suunnittelussa johtaa usein kalliimpiin muutoksiin rakentamisen aikana tai toimivuusongelmiin valmiissa rakennuksessa.
Suunnitteluprosessin vaiheet kerrostalossa
Kerrostalohankkeen suunnitteluprosessi etenee vaiheittain: hankesuunnitelmasta luonnossuunnitteluun, luonnosvaiheesta pääpiirustuksiin ja rakennuslupaan, sitten työpiirustuksiin ja lopulta rakentamisen aikaiseen valvontaan.
Luonnosvaiheessa testataan erilaisia massoitteluvaihtoehtoja, huoneistojakaumia ja julkisivukonsepteja. Tässä vaiheessa tilaajan päätökset ovat vielä joustavia ja muutosten kustannukset pieniä. Mitä pidemmälle prosessi etenee, sitä kalliimmaksi muutokset tulevat – siksi luonnosvaiheeseen panostaminen on aina kannattavaa.
Usein kysytyt kysymykset
Tarvitaanko kerrostalon suunnitteluun aina arkkitehti?
Kyllä. Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että rakennusluvan hakemiseen tarvittavat pääpiirustukset laatii pätevä arkkitehti, joka toimii hankkeessa pääsuunnittelijana. Kerrostalohanke on vaativuusluokaltaan korkea, mikä asettaa erityisiä pätevyysvaatimuksia suunnittelijalle.
Kuinka kauan kerrostalon suunnittelu kestää ennen rakennusluvan hakemista?
Tyypillisesti pienehkön kerrostalon (20–30 asuntoa) suunnittelu rakennuslupavaiheeseen asti kestää 6–18 kuukautta hankkeen lähtötiedoista riippuen. Täydennysrakentamishankkeissa prosessi voi pitkittyä poikkeamislupamenettelyjen tai asemakaavamuutosten vuoksi – kaavoitusprosessi itsessään voi viedä useita vuosia.
Voiko vanhaa kerrostaloa korottaa lisäkerroksilla?
Periaatteessa kyllä, mutta se edellyttää huolellista rakenteellista selvitystä, asemakaavan tarkastelua ja usein poikkeamislupaa tai asemakaavamuutosta. Lisäksi taloyhtiön osakkaiden määräenemmistön suostumus vaaditaan. Korottaminen on yleistynyt täydennysrakentamisen keinona erityisesti 1960–1980-luvuilla rakennetuissa lähiöissä.
Yhteenveto
Kerrostalon suunnittelu – oli kyseessä uudistuotanto tai täydennysrakentaminen – on monivaiheinen prosessi, jossa arkkitehdin ammattitaito, tilaajan selkeät tavoitteet ja viranomaisten sujuva yhteistyö ratkaisevat lopputuloksen. Onnistunut kerrostalo palvelee asukkaitaan vuosikymmeniä, sopeutuu kaupunkirakenteeseen ja kestää aikaa sekä teknisesti että esteettisesti. Paras lähtökohta on valita kokenut arkkitehtitoimisto jo hankkeen alkuvaiheessa – ennen kuin suuria päätöksiä on lukittu.
